.jpg)
Moni elämäntapamuutos ei kaadu tiedon puutteeseen. Mitä jos kyseessä on muutokseen liittyvä paine.
Useimmat meistä tietävät jo riittävän hyvin, mitä pitäisi tehdä. Yllätyksenä eivät tule terveyden kolme kivijalkaa: liikunta, ravitsemus ja lepo. Vaikka tiedämme paljon, silti pysyvää muutosta ei synny.Ongelma ei siis ole tiedon puutteessa eikä välttämättä motivaatiossa. Ongelma syntyy tavasta, jolla muutosta lähdetään toteuttamaan.
Elämäntapamuutos alkaa usein vahvasta päätöksestä tai havahtumisesta. Päätöksen hetkellä tunnelataus on suuri: “nyt riittää, nyt muuttuu kaikki!”
Samalla syntyy paine onnistua nopeasti!
Asetamme itsellemme tiukan aikataulun. Päätämme käydä salilla viisi kertaa viikossa, valmistaa kaikki ateriat valmiiksi ja aloittaa herkkulakon. Heittäydymme mukaan täysillä ja tavoittelemme tiedostamattamme täydellisyyttä.
Taustalla on usein ajatus, että mitä enemmän teemme, sitä nopeammin saavutamme tavoitteen. Todellisuudessa rakennamme samalla järjestelmän, jota on vaikea ylläpitää tavallisen arjen keskellä.
Moni elämäntapamuutos muuttuu huomaamatta täydellisyyden tavoitteluksi.
Jos ruokavalio lipsuu kerran, koko päivä tuntuu epäonnistumiselta. Jos yksi harjoitus jää väliin, motivaatio romahtaa. Jos emme pysty toteuttamaan suunnitelmaa sataprosenttisesti, koemme epäonnistuneemme.
Jos muutos toimii vain täydellisissä olosuhteissa, se ei ole vielä osa oikeaa elämää.
Alkuinnostus kantaa hetken ja sen jälkeen arki ottaa vallan. Muutoksen tekeminen ja sen ajatteleminen tuntuu uuvuttavalta, pinnistelyltä ja jatkuvalta tahdonvoimapeliltä.
Jos jokainen valinta vaatii tietoista ponnistelua, ihminen väsyy ja elämäntapamuutos kaatuu hyvän alun jälkeen. Tahdonvoima ei ole loputon voimavara. Mitä enemmän joudumme tekemään vaikeita päätöksiä päivän aikana, sitä todennäköisemmin palaamme vanhoihin toimintatapoihin.
Siksi onnistunut muutos ei perustu jatkuvaan itsekuriin, vaan siihen, että hyvät valinnat muuttuvat vähitellen automaattisiksi, toistuviksi tavoiksi ja rutiineiksi.
Moni keskittyy liikaa vain tavoitteeseen. Tavoite antaa suunnan, mutta todellisuudessa arkea muuttavat vain tavat ja rutiinit, ei tavoite!
Jos tavoitetta tukevat tavat ja käyttäytyminen eivät sovi nykyiseen elämäntilanteeseen, muutos jää väliaikaiseksi. Siksi tärkeä kysymys ei ole "miten saavutan tavoitteeni", vaan "miten rakennan arjen, jossa tavoitetta tukevat teot tapahtuvat luonnollisesti ilman suorittamista ja pinnistelyä".
Elämäntilanteen huomioiminen tarkoittaa sitä, että muutosta ei suunnitella ihannetilanteeseen, vaan todellisuuteen. On aloitettava siitä, että tunnistamme voimavaramme, nykyisen tilanteemme resurssit ja rakennamme ratkaisuja niiden ympärille.
Elämäntapamuutos syntyy silloin, kun uudet toimintatavat tuntuvat mahdollisilta päivästä tai tilanteesta riippumatta. Vaikka usein meillä on tunne siitä, ettemme voi vaikuttaa, väitämme ettei tämä ole koko totuus. Uskomme, että jokaisella meillä on kyky vaikuttaa jos vain oppisimme näkemään niin.
Pysyvä muutos syntyy usein silloin, kun ihminen alkaa nähdä itsensä uudella tavalla. Ei niin, että "yritän liikkua enemmän", vaan että "olen ihminen, joka liikkuu". Ei niin, että "yritän syödä terveellisemmin", vaan että "olen ihminen, joka huolehtii hyvinvoinnistaan".
Kun toiminta tukee omaa identiteettiä, sen ylläpitäminen vaatii vähemmän energiaa.
Pienet onnistumiset rakentavat kestävää muutosta!
Elämäntapamuutos epäonnistuu harvoin siksi, että ihminen olisi laiska tai kykenemätön muuttumaan. Useammin muutos epäonnistuu siksi, että siitä tehdään liian suuri, liian nopea ja liian irrallinen suhteessa todelliseen arkeen.
Kestävä muutos ei synny täydellisyydestä. Se syntyy siitä, että uudet toimintatavat sopivat siihen elämään, jota ihminen oikeasti elää.
.png)
