.jpg)
Olemme tulleet tietoisemmiksi tunteesta, joka on ollut läsnä elämässämme pitkään, mutta jonka vaikutusta emme ole aikaisemmin täysin ymmärtäneet.
Olemme tulleet tietoisemmiksi tunteesta, joka on ollut läsnä elämässämme pitkään, mutta jonka vaikutusta emme ole aikaisemmin täysin ymmärtäneet. Nimittäin riittämättömyydestä.
Olemme aina tienneet olevamme kaksi suorittajaa. Olemme mitanneet onnistumisia ruksatuilla to do -listoilla, siisteillä kodeilla ja tyhjillä pyykkikoreilla. Suorittamisesta on tullut jopa yhteinen vitsi, jonka olemme voineet heittää kepeästi ilmoille todeten, että me nyt vain olemme tällaisia, mutta mitä enemmän olemme pysähtyneet tarkastelemaan omaa toimintaamme, sitä selvemmäksi on tullut yksi asia.
Kyse ei ole suorittamisesta.
Olemme suorittaneet siksi, että olemme yrittäneet hiljentää tunnetta siitä, ettemme ole tarpeeksi. Ettemme tee tarpeeksi, saa tarpeeksi aikaan tai onnistu riittävän hyvin! Tässä kuitenkin piilee riittämättömyyden yksi haastavimmista puolista: riittämättömyys ei katoa, vaikka kuinka paljon tekisit.
Riittämättömyys voi näyttäytyä eri ihmisillä hyvin eri tavoin.
Ehkä sinäkin tunnistat sen voimakkaimmin kotona. Olet tehnyt päivän aikana omat työsi, hoitanut lasten asioita, laittanut ruokaa, siivonnut ja pyörittänyt arkea. Silti illalla huomiosi kiinnittyy siihen, mitä kaikkea et ehtinyt tehdä. Keittiön tasot pitäisi vielä pyyhkiä, vaatehuone remontoida, lasten lätkäkamat pestä ja huominen esitys töihin pitäisi vielä valmistella.
Vaikka olet tehnyt valtavasti, sinulle jää tunne siitä, ettet tehnyt tarpeeksi.
Tai ehkä tunnistat tämän vanhempana. Olet lasten kanssa, mutta mietit samalla tekemättömiä kotitöitä. Kun hoidat kotia, tunnet syyllisyyttä siitä, ettet vietä aikaa lasten kanssa. Kun otat hetken itsellesi, saatat miettiä, olisitko voinut käyttää sen ajan johonkin hyödyllisempään.
Mikään yksittäinen valinta ei tunnu täysin oikealta, koska mielessä on aina jokin toinen asia, joka pitäisi tehdä.
Meidän kohdallamme riittämättömyys on seurannut sinne, missä olemme olleet. Kotiin, töihin, yrittäjyyteen ja jopa oman hyvinvoinnin edistämiseen.
Yrittäjinä olemme huomanneet, kuinka helposti huomio siirtyy siitä, mitä olemme saaneet aikaan, siihen, mitä emme vielä ole saattaneet maaliin.
Olemme voineet tehdä valtavasti töitä, kehittää uusia palveluita, auttaa asiakkaita ja viedä yritystä eteenpäin. Silti päivän päätteeksi mieleen saattavat jäädä julkaisematta jääneet sisällöt tai asiat, joita olisi pitänyt kehittää nopeammin.
Saavutukset eivät ehdi tuntua saavutuksilta, kun mieli on jo seuraavassa tavoitteessa.
Ja ehkä kaikkein ristiriitaisinta on se, että sama tunne voi seurata myös hyvinvoinnin äärelle.
Liikut, mutta et mielestäsi tarpeeksi. Syöt hyvin, mutta voisit tehdä vielä paremmin. Huolehdit itsestäsi, mutta tunnet huonoa omaatuntoa siitä, että käytät siihen aikaa. Lopulta myös hyvinvoinnista tulee yksi asia lisää, jossa pitäisi onnistua.
Olemme ymmärtäneet, ettei suorittaminen itsessään ole ollut koko tarina. Tekeminen, aikaansaaminen ja tavoitteellisuus voivat olla meille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Niissä ei ole mitään väärää, mutta on eri asia tehdä asioita siksi, että ne vievät kohti itselle tärkeää elämää, kuin tehdä niitä siksi, ettei muuten tunne olevansa riittävä!
Kun tekemisen taustalla on riittämättömyyden tunne, valmiiksi saatu tehtävä ei välttämättä tuo helpotusta pitkäksi aikaa. Sen tilalle tulee seuraava tehtävä, seuraava tavoite ja uusi asia, jossa pitäisi onnistua.
Rima siirtyy aina vähän kauemmas.
Silloin ongelma ei välttämättä ole tekemättömien asioiden määrä. Ongelma voi olla siinä, millä mittarilla arvioimme itseämme. Jos oma arvomme alkaa rakentua sen varaan, mitä saamme aikaan, mikään määrä tekemistä ei välttämättä tunnu riittävältä.
Meille merkityksellisintä on ollut huomata, miten paljon riittämättömyyden tunne on vaikuttanut ajatteluumme ja valintoihimme.
Aikaisemmin saattoimme ajatella, että olemme vain tehokkaita, tavoitteellisia ja aikaansaavia ihmisiä. Nyt olemme alkaneet huomata tilanteita, joissa tekemisen taustalla onkin ollut tarve todistaa itsellemme, että olemme tehneet tarpeeksi.
Tämä oivallus on ollut tärkeä, koska emme voi muuttaa sellaista toimintamallia, jota emme tunnista.
Kun opimme huomaamaan oman sisäisen puheemme, meille syntyy mahdollisuus suhtautua siihen uudella tavalla. Kun mieli sanoo, ettet ole tehnyt tarpeeksi, voit pysähtyä kysymään:
Onko tämä todella totta?
Mihin oikein perustan ajatukseni siitä, että minun pitäisi tehdä vielä enemmän?
Mitä tapahtuisi, jos hyväksyisin tämän päivän sellaisena kuin se oli?
Voisinko olla tyytyväinen itseeni myös silloin, kun kaikki ei ole valmista?
Tarkoitus ei ole luopua tavoitteista, vastuusta tai itselle tärkeistä asioista. Tarkoitus on oppia erottamaan toisistaan se, mikä on oikeasti tärkeää ja se, mitä sisäinen riittämättömyyden tunne vaatii meiltä.
Elämän arvo ei synny tekemisestä. Se ei kasva valmiiden projektien, saavutusten, siistin kodin tai onnistuneiden työpäivien mukana.
Sinun ei tarvitse ansaita lepoa suorittamalla ensin kaikkea muuta. Sinun ei tarvitse todistaa omaa arvoasi olemalla jatkuvasti hyödyllinen, aikaansaava tai muiden tarpeisiin vastaava.
Elina & Sanna
FysioFactor
.png)
